Saksalaisessa heviyhtyeessä Scorpionsissa sen kulta-aikoina soittanut Francis Buchholz on kuollut.
Buchholz menehtyi 71-vuotiaana. Hän oli sairastanut syöpää.
Buchholz liittyi Scorpionsiin 1973. Bändi teki todellisen läpimurtonsa 1979 Lovedrive-levyllään, joka muistetaan härskistä levynkannestaan.
Scorpions oli hurjan suosittu bändi erityisesti 1980-luvulla. Eikä bändi romahtanut 1990-luvulla, jolloin sukkahousuhevin suosio romahti.
Buchholz tosin jätti Scorpionsin 1992. Hän soitti sen jälkeen Uli Jon Rothin ja Michael Schenkerin kokoonpanoissa.
Kasinot
Francis Buchholz oli Scorpionsin klassisen kauden kulmakivi
Francis Buchholz kuului niihin muusikoihin, joiden merkitys hahmottuu kunnolla vasta ajan myötä. Hänen kuolemansa 71 vuoden iässä syövän seurauksena sulkee yhden tärkeän luvun saksalaisen rockin historiassa. Buchholz ei ollut Scorpionsin näkyvin hahmo, mutta hän oli olennainen osa yhtyeen soundia sen kaikkein menestyneimpinä vuosina.
Buchholz liittyi **Scorpions**iin vuonna 1973, aikana jolloin yhtye etsi vielä lopullista muotoaan. Hän oli mukana rakentamassa sitä rytmistä ja melodista pohjaa, jolle Scorpionsin kansainvälinen menestys myöhemmin rakentui.
Lovedrive käynnisti maailmanvalloituksen
Scorpionsin todellinen läpimurto tapahtui vuonna 1979 albumilla Lovedrive. Levy muistetaan yhä paitsi musiikistaan myös provosoivasta levynkannestaan, joka aiheutti aikanaan kohua. Musiikillisesti Lovedrive oli kuitenkin ennen kaikkea askel kohti suurempaa ja kunnianhimoisempaa ilmaisua.
Buchholzin bassotyö Lovedrivella ja sitä seuranneilla levyillä oli tarkkaa, melodista ja äärimmäisen vakaata. Hän ei korostanut itseään, vaan palveli kappaleita ja kokonaisuutta. Juuri tämä teki Scorpionsin soundista helposti lähestyttävän mutta samalla voimakkaan.
1980-luku nosti Scorpionsin megasuosioon
1980-luvulla Scorpions nousi maailman suurimpien rockbändien joukkoon. Albumit kuten Blackout ja Love at First Sting tekivät yhtyeestä stadionluokan nimen erityisesti Yhdysvalloissa. Buchholz oli mukana näillä klassikkolevyillä ja kiersi maailmaa yhtyeen kanssa sen ollessa uransa huipulla.
Toisin kuin monet aikansa heavybändit, Scorpions ei kaatunut 1990-luvun alussa, kun niin sanotun sukkahousuhevin suosio romahti. Yhtye säilytti yleisönsä ja sopeutui muuttuvaan musiikkikenttään paremmin kuin monet aikalaisensa. Buchholzin panos tässä vaiheessa oli yhä tärkeä, vaikka hän ei enää ollut median valokeilassa.
Lähtö yhtyeestä ja uusi vaihe uralla
Francis Buchholz jätti Scorpionsin vuonna 1992. Lähtö ei ollut julkinen riita, vaan enemmänkin luonnollinen päätös pitkälle ja raskaalle yhteiselle matkalle. Scorpions jatkoi uudella kokoonpanolla, mutta monien fanien mielissä Buchholzin kausi edustaa yhtyeen klassista ydintä.
Scorpionsin jälkeen Buchholz soitti muun muassa Uli Jon Rothn ja Michael Schenkern kokoonpanoissa. Näissä projekteissa hän jatkoi työskentelyä muusikoiden kanssa, joiden kanssa hän jakoi yhteisen musiikillisen historian ja estetiikan.
Basisti, joka palveli kappaletta
Francis Buchholz ei ollut virtuoosinen showbasisti, vaan muusikko, joka ymmärsi rockmusiikin rakenteen. Hänen soittonsa oli luotettavaa, groovaavaa ja täsmällistä. Se antoi tilaa laululle ja kitaroille, mutta piti kokonaisuuden kasassa.
Juuri tällaiset muusikot ovat usein bändien pitkäikäisyyden todellisia takuita. Buchholzin työ ei huutanut huomiota, mutta ilman sitä Scorpions ei olisi kuulostanut samalta.
Perintö elää levyillä ja lavoilla
Francis Buchholzin perintö elää Scorpionsin klassisilla levyillä, joita kuunnellaan yhä ympäri maailmaa. Hänen aikakautensa yhtyeessä osuu ajanjaksoon, jota monet pitävät Scorpionsin luovana ja kaupallisena huippuna.
Vaikka Buchholz ei ollut jatkuvasti otsikoissa, hänen vaikutuksensa kuuluu jokaisessa bassolinjassa, joka kannattelee Scorpionsin suurimpia kappaleita. Hän oli osa koneistoa, joka teki saksalaisesta hevistä kansainvälisen ilmiön.
Francis Buchholzin kuolema on muistutus siitä, että rockhistorian tärkeimmät nimet eivät aina ole ne, jotka seisovat eturivissä. Joskus todellinen voima löytyy sieltä, missä rytmi pysyy vakaana ja musiikki hengittää.
