Soutaja Jari Saario pelastettiin merihädästä epäonnistuneella soudullaan Etelä-Afrikasta Etelä-Amerikkaan.
Nyt Saario on palannut Suomeen. Ilta-Sanomien haastattelussa hän paljastaa jaloistaan löytyneen hypotermiasta aiheutunutta turvotusta, mutta muuten hän on kunnossa fyysisesti sekä henkisesti.
Hänet pelastaneella laivalla Saario kertoi saaneensa hyvää kohtelua. Saario paljastaa lahjoittaneensa miehistölle alusvaatteitaan.
Saario kertoi samalla, että laivayhtiö on maksanut hänen pelastamisestaan aiheutuneet kulut. Hän totesi, että asiaan on kulujen sijasta toisenlainenkin näkökulma. Hänen tarinansa voi inspiroida.
Kasinot
Fyysinen kunto yllätti positiivisesti
Jari Saario kertoo, että merihädän jälkeen pahin fyysinen vaiva liittyi jalkoihin. Pitkään jatkunut kylmyys aiheutti hypotermiasta johtuvaa turvotusta, mutta muuten keho kesti rasituksen yllättävän hyvin. Saarion mukaan lääketieteellistä jatkohoitoa ei ole tarvittu, ja palautuminen on lähtenyt nopeasti käyntiin.
Pitkän yksin soudun vaatima fyysinen valmistautuminen näkyy siinä, ettei vakavampia vammoja syntynyt, vaikka olosuhteet olivat poikkeuksellisen haastavat.
Henkinen puoli pysyi hallinnassa
Saario painottaa, että henkinen tila on ollut koko ajan vakaa. Merihätä ei jättänyt pelkoa tai ahdistusta, vaan kokemus asettui nopeasti osaksi hänen aiempaa seikkailu historiaansa. Saarion mukaan hän oli jo matkalle lähtiessään hyväksynyt sen mahdollisuuden, ettei matka välttämättä pääty suunnitelmien mukaisesti.
Keskeyttäminen ei hänen ajattelussaan ole epäonnistuminen, vaan yksi mahdollinen lopputulos, joka kuuluu äärimmäisiin suorituksiin.
Pelastuslaivalla inhimillinen vastaanotto
Saarion pelastaneella kauppalaivalla kohtelu oli hänen mukaansa poikkeuksellisen hyvää. Miehistö suhtautui tilanteeseen rauhallisesti ja auttavasti, eikä Saario kokenut itseään taakaksi tai ongelmaksi. Arjen pienistä asioista tuli merkityksellisiä, ja Saario kertoo lahjoittaneensa miehistölle omia alusvaatteitaan kiitokseksi avusta.
Ele oli symbolinen, mutta Saarion mukaan se kuvasi hyvin sitä yhteishenkeä, joka syntyy vaikeissa tilanteissa tuntemattomien ihmisten välillä.
Kulujen sijaan katse merkitykseen
Se, että laivayhtiö maksoi pelastuksesta aiheutuneet kulut, ei Saarion mukaan ole tarinan tärkein osa. Hän näkee tilanteessa laajemman näkökulman, jossa yksittäinen pelastus muuttuu kertomukseksi sitkeydestä, riskien ottamisesta ja rajojen kokeilemisesta.
Saarion mielestä hänen kokemuksensa voi toimia inspiraationa ihmisille, jotka pohtivat omia haasteitaan, olivat ne sitten fyysisiä, henkisiä tai elämän suuntaan liittyviä.
Tulevaisuus avoinna
Vaikka soutu Etelä Afrikasta Etelä Amerikkaan jäi kesken, Saario ei sulje pois uusia hankkeita. Toistaiseksi hän keskittyy palautumiseen ja kokemusten purkamiseen, mutta pitkä historia äärimmäisten projektien parissa viittaa siihen, ettei tämä ollut lopullinen päätös meren ja yksin soutujen suhteen.
Saarion tarina muistuttaa siitä, että joskus tärkein osa matkaa ei ole päämäärä, vaan se, mitä ihminen oppii matkalla itsestään ja ympäröivästä maailmasta.