Televisioalan Kultainen Venla -kilpailun yleisöäänestys on käynnistynyt.
Erikoista tämän kertaisessa äänestyksessä on, että ehdokkaina on kaksi kuollutta henkilöä. Äänestettävinä esiintyjäehdokkaina ovat tänä vuonna mukana muun muassa edesmenneet Olga Temonen on ehdolla roolistaan Harjunpää-sarjassa ja Heikki Silvennoinen roolistaan Mökkinaapurit-sarjassa.
Silvennoinen kuoli vuosi sitten. Temonen tämän vuoden lopulla.
Muut ehdokkaatovat Christoffer Strandberg (Petolliset), Katja Ståhl (Elämäni biisi), Arman Alizad (Arman ja aikamme ilmiöt), Sointu Borg (Pirunpeli, Sointu Borg ja tyrkyt), Aku Hirviniemi (Aku, Kalle & Euroopan ihmeet), Antti Holma (Haluatko Miljonääriksi?), Pilvi Hämäläinen (Suurmestari), Sami Kuronen (Temptation island) sekä Hanna Kinnunen, Esko Kovero ja Tommi Taurula (Salatut Elämät).
Kultainen Venla -gaala järjestetään tammikuun 23. päivä Suomen Kansallisoopperassa, jolloin äänestyksen voittaja selviää. Gaalaa voi katsoa YLE:n kanavilta.
Kasinot
Hiljainen mutta vahva läsnäolo ruudulla
Olga Temonen muistetaan näyttelijänä, jonka työssä korostuivat herkkyys, sisäinen voima ja poikkeuksellinen kyky olla läsnä ilman suuria eleitä. Hänen roolityönsä eivät perustuneet äänekkyyteen tai näkyvään dramatiikkaan, vaan pieniin nyansseihin, katseisiin ja hiljaisuuteen, jotka kantoivat tarinaa eteenpäin. Juuri tämä teki hänen näyttelijäntyöstään erityisen koskettavaa.
Ehdokkuus Kultaisessa Venlassa roolista Harjunpää-sarjassa nähdään monien mielestä ennen kaikkea kunnianosoituksena hänen ammattitaidolleen ja pitkälle uralleen. Vaikka Temonen ei ole enää itse näkemässä ehdokkuutensa herättämää huomiota, hänen työnsä elää ja puhuttelee yhä yleisöä.
Näyttelijä, joka antoi rooliensa hengittää
Temosen tapa näytellä oli harkittu ja rehellinen. Hän ei pyrkinyt varastamaan kohtauksia, vaan antoi tilaa tarinalle ja muille näyttelijöille. Tämä teki hänestä pidetyn kollegan ja arvostetun tekijän alalla, jossa yhteistyö ja luottamus ovat kaiken perusta.
Harjunpää-sarjassa Temosen roolisuoritus jäi monille mieleen juuri sen inhimillisyydestä. Hahmo ei ollut vain juonen väline, vaan ihminen, jonka tunteet ja kokemukset välittyivät katsojalle aidosti ja ilman korostusta. Se on taito, jonka vain harva näyttelijä hallitsee näin hienovaraisesti.
Ehdokkuus muistona ja kiitoksena
Se, että Olga Temonen on mukana yleisöäänestyksessä vielä kuolemansa jälkeen, antaa ehdokkuudelle erityisen merkityksen. Kyse ei ole vain kilpailusta tai palkinnosta, vaan muistamisesta ja kiitollisuudesta. Yleisölle avautuu mahdollisuus osoittaa arvostusta näyttelijälle, jonka työ jäi kesken liian varhain.
Temosen poismeno tämän vuoden lopulla pysäytti niin katsojat kuin televisioalan tekijätkin. Hänen ehdokkuutensa Kultaisessa Venlassa muistuttaa siitä, että taide ei katoa tekijän mukana. Roolit, tarinat ja tunteet jäävät elämään ja joskus ne saavat vielä uuden merkityksen juuri silloin, kun tekijä itse ei ole enää paikalla.
Lämmin huumori ja poikkeuksellinen läsnäolo
Heikki Silvennoinen oli esiintyjä, jonka olemuksessa yhdistyivät lämmin huumori, älykäs itseironia ja syvä inhimillisyys. Hän ei ollut vain koomikko tai näyttelijä, vaan persoona, joka toi mukanaan turvallisuuden tunnetta. Silvennoisen rooleissa oli aina jotakin tuttua ja lohdullista, kuin vanha ystävä, jonka seuraan katsoja palasi yhä uudelleen.
Ehdokkuus Kultaisessa Venlassa roolista Mökkinaapurit-sarjassa tuntuu monista luontevalta jatkumolta pitkälle ja merkitykselliselle uralle. Vaikka Silvennoinen menehtyi vuosi sitten, hänen työnsä elää vahvasti suomalaisessa televisioperinteessä ja katsojien muistoissa.
Näyttelijä, joka hallitsi hiljaisuuden ja huumorin
Silvennoisen vahvuus ei perustunut pelkkiin vitseihin tai repliikkeihin. Hän osasi käyttää taukoja, katseita ja hiljaisuutta tavalla, joka teki hänen roolityöstään poikkeuksellisen rikasta. Mökkinaapureissa hänen hahmonsa edusti arjen komiikkaa, jossa nauru syntyy tunnistettavuudesta ja inhimillisistä heikkouksista.
Hän ei koskaan tehnyt hahmoistaan pilkkaa, vaan suhtautui niihin lempeydellä. Tämä teki hänen komediastaan ajattomampaa ja kestävämpää kuin moni muu. Silvennoisen huumori ei kulunut, vaan syveni vuosien myötä.
Yleisön rakastama ja kollegoiden arvostama
Heikki Silvennoinen oli poikkeuksellisen pidetty myös työyhteisöissään. Kollegat ovat kuvailleet häntä kuuntelevaksi, rauhalliseksi ja läsnä olevaksi ihmiseksi, joka ei koskaan korottanut itseään muiden yläpuolelle. Hän oli esiintyjä, jonka kanssa oli helppo olla ja jonka ympärille syntyi luonnostaan luottamuksen ilmapiiri.
Yleisölle Silvennoinen merkitsi paljon enemmän kuin yksittäisiä rooleja. Hän oli osa suomalaista arkea, televisioiltoja ja yhteisiä hetkiä. Hänen poismenonsa jätti tyhjiön, jota ei ole helppo täyttää.